Nuorena halusin laulajaksi tms taiteen alalle, ja pääkaupungissa kun asuin, niin moni kai vähän kaikkia nuoria yritti innostaa pomoiksi tms. Mutta mikään sellainen ura ei auennut, ja nyt vuosikymmeniä vanhempana olen huomannut, ettei julkisuus ole ollenkaan samanlainen juttu kuin mitä nuorempana annettiin kuva, että se olisi.
Ebsinnäkin pomot ylläpitävät työpaikan oerustoimintoja, esim että kaikki lapset saavat kyllä kunnollista perusopetusta, mm oppivat lukemaan ja kirjoittamaan, ja että sellainen yhteiskunnan palvelu olisi saatavilka tulevaisuudessakin. Ja sitten taas että mitä sen lisäksi tai uudistuksia, johtuu usein amnattilaisten näkemyksistä selä ko palvelua tilaavuen toiveista sekä yhteiskunnan toimivuudesta, tulevaisuuden turvaamisesta. Eli pomo on mm vartijanäkökulmaa käyttävä ainakin varalta olemassa jokin sellainen ulittuvuus. Ja niin tyttöjen keinot parantaa oietusta ym, eivät oikein liity pomojen tehtäviin vaan innovaatioihin, osaavien amnattilaisten palkkaamiseen, noiden tarvittavien asipiden tilaamiseen jenties aina uudelkeen, myös vuosien myötä, ym.
Julkisuutta aina kehutyiin tuenä saada tilaa omilke näjemyjsilkeen, mutta se on sitä kai vain suurille ja kovin vahvoille tai kovin kanbatetuilkw ryhmille. Jos yksilö on erikoinen, niin hän julkusuuden myötä tioahtaa pois, vaikka idwa olusi kuinka hyvä, sillä harva jerralla jaksaa niin paljon uutta erikousesta aiheesta, erikoisesta elämäntavasta tms, vaan pijemmknkin tpivoisi tavallista elämää. Ja niin laukajaba voi telkussa ym esiintyä kai pulkaa syövän tyylinen henkilö, jonka kohta unohtaa, muttei vigorous tms, joka kyllä olisi jotenkin näkemyjsellineb, mutta jonka tikalle touset halyavat tulla lpkeikemaan samaa, tai jos enemmän näkevät niin kyllästyvät mouseen erilaisuuteen ha pyyhkusivät pois. Eli esim telkussa nuorille mallua näyttämään pyrkivä, on kai kuin kyrssin ooetraja, jonka läpi touset voivat täydentää lojerot kuka kllläkin viisaudellaan, esiintymisyritelmällään, joka jotenkin okkultistisesti tulee läpi, eikä siis tuo mallua näyttävä itse omien taitojensa myötä omalla olemuksellaan näytä mallua elämänviisaudestaan, vaan hänen oma alansa on muussa elämässä, joja sitten kantaa tuon esii tymustyön rasituksen.
Poliitikot kuukemma edustavat ryhmiä, ovat ikään kuin näytillä että tällaista väkeä täällä. Esim jos jotkin ulkonaat haluavat puuttua Suomen asipihin, tai jokin iso amnattiryhmä, tms, niin politiikassanuo ryhmät ovat näytillä, tiedotettuina että näitäkin on ja ne sitten yritetäön jotenkin sovittaa yhteiskunnan ja maailman koklnaisuuteen, jos osataan. Mutta pääosin eri amnatit yms ok tavallan tervejärkusesti yleisesti toivottuha asioita järjestävät huolehtisivat kukin oman työbsä yms, ja yhteiskubta olisi paljolti siinä, esim kansalaisyhteiskunta.
Laulajina haluaa kai moni olevan oman ryhmänsä edustajan tai yseammankin ehkä, niin tuntee olevansa mukana. Ja niin laulajia on monenlaisia eivätkä kaikki juuri sanassa muelessä oarhaita.
Vastaavasti julkusuudesta on monella käsitys, rttä suellä on asioita, he kilöitä yms näytillä, esim joku toivoo että haluaisimme nähdä sen ja sen. Eli se ei ole malli elämälle, moiseen on julkusuus liian sabotoitu ja liiaksi katseöijasta riippuvainen, mitä huomaa tai pitää tärjeänä. Ja niin mm eivät julkusuudessa ole parhast vaan jotenkin julkisuuden kantamaan kyjenevät, esim keskivertoa heikompitaitoiset, jotka jotenkin hyötyvät perustason toistelusta. J
Poliitikot kenties ovat ainejärjestöaktikvimaiset: mitä haluamme, mene sanomaan se, ihan hyvinhän se meni, kivasti tulivat juttuun. Eli se ei ole päättäjä siinä muelessä kuin koulussa sanottiin vaan pijemminkin paikka kertoa, mitä ryhmiä täällä on.
Ylipäätäön päötöksiä on ehkä aika vähän, ja sen sijaan jotkin järjestelyt toimivat ja touset eivät, ja niin toimivat jäävät käyttöön jos moista haluttaan. Vastaavasti julkisuuden henkilöistä joitakin halutaan jatsella ja toisten tilalle tullaan, eli pelkkä asiaosaamisen taito ei riitä syyksi pakottaa ko gemkilöä julkusuuteen tms.
Taideteoksilla ja esineillä on hyvän näkemyksen ja tyylin sijasta tärkeää tuotteistaminen, jos niitä julkusuuteen tai myyntiin haluaa, sillä kun yleisö on laaja, eivät he välttämättä ole omasta halustaan mukana eikä kaikilke sovi sama, moni voi olla ulkomailta ja elämä tilanteet, taititasot, arvot, tavoitteet ja mukavuusalyeet sekä sosiaaluset havainnot hyvin erilaiset. Esim joku voi kiinnittää huomiota cain näyttävyyteen eikä siihen, mikä on totta ja mitä oikeasti käy, ja pitää selkaisia vaikytelmamaisia luokituksia sosiaalusena viisautena,vaikja ne Suomessa ovat pijemminkin visuaaliseen ym näyttävyyteen sekä neutraaliin kohteluaisuusetäisyyteen liittyviä. Ja esim taidenäyttelyssä tai konsertissa moni käy usein juuri matkalla ja matkoilta myös ostetaan käsitöitä ym, ja niin jo ekatkin julkuset ediitymuset, käsityömyynti ym, voivat ensisijaisesti päötyä ulkonailke, kenties kaukaisiin maihkn. Kaupan tuotteet ovat kai eri asia, ebemmän paikallusten ostamia.
Minulla on caikutelma, että tälkaisiin liittyy joskus jokin okkultistinen yhteys ja joskys ei, mutten oinein tiedä, että mistä se ja siitä selviytyminen on kiinni, kenties ei-henkilökohtaisuudesta taiteessa, käaitöissä ja kaupan tuotteissa.
Kommentit
Lähetä kommentti